Urheilijan lihashuolto
Lihashuolto on tärkeä palanen urheilijan valmentautumisessa. Urheilijan keho on työkalu, jonka osien täytyy pysyä kunnossa, jotta harjoittelu olisi tuottavaa ja kehittyminen mahdollista. Lihashuolto on kokonaisvaltainen käsite, joka karkeasti tarkoittaa sekä omatoimista huoltoa että ulkopuolelta tulevaa hoitoa eli tässä tapauksessa fysioterapiaa.
Fysioterapeutti ja urheilija – huipputiimi
Optimitilanteessa fysioterapeutti toimii urheilijan tiimissä tasavertaisena jäsenenä mm. valmentajan ja ravintoterapeutin rinnalla. Nuoren urheilijan kohdalla myös vanhemmat ovat tärkeä osa urheilijan ydinporukkaa. Fysioterapeutilla on tärkeä rooli omatoimisen lihashuollon ohjauksessa sekä valmentautumisessa laaja-alaisemmin. Fysioterapeutin täytyy tuntea lajin vaatimukset ja kulloinkin meneillään olevan harjoitusjakson intensiteetti ja tavoitteet.
Urheilija ei tervettä päivää näe- väitteen ei tarvitse pitää paikkaansa. On totta, että rajoja hakiessa myös ylilyöntejä tulee ja pitääkin tulla, kun tavoitteet urheilussa ovat korkealla. Huipputasolla harjoittelu on veitsenterällä taiteilua, koska kehittyminen vaatii rajua työntekoa. Toisinaan kone täytyy laittaa punaiselle, jotta seuraava kehitysaskel olisi mahdollinen. Motivoituneen urheilijan kohdalla taustatiimin tärkein tehtävä onkin käsijarrun vetäminen silloin, kun harjoittelu meinaa kääntyä ylilyönnin puolelle. Myös elämän muut osa-alueet, kuten opiskelu, perhe-elämä tai työ, on otettava huomioon kokonaiskuormitusta arvioitaessa.
Fysioterapian avulla huipputuloksiin
Urheilijan lihashuollon voi karkeasti jaotella ylläpitävään, trimmaukseen sekä vammojen hoitoon. Monesti fysioterapeutin pakeille tullaan vasta vamman yhteydessä. Tärkeämpää on ylläpitää kehon tasapainotilaa, jotta harjoittelu on tuottavaa. Väsyneeseen ja jumiseen lihakseen harjoittelu ei tahdo tepsiä, ja vammariski kasvaa. Ennen kilpailuja harjoittelu muuttuu terävämmäksi, jotta suorituskyky olisi parhaimmillaan, kun kilpailu käynnistyy. Myös lihashuollon, trimmauksen, tulee tässä kohtaa olla sellaista, että kehoon ladattu harjoitusärsyke saadaan realisoiduksi.
Lihashuollon painopiste muuttuu siis kunkin kauden mukaan. Perusharjoituskaudella keskitytään enemmän “perushierontaan”, jolla paikat pidetään kunnossa, ja keho vastaanottavaisena runsaalle harjoituskuormalle. Perusharjoituskaudella on myös turvallista kokeilla erilaisia lihashuoltotapoja, koska jokaisen keho on erilainen. Vuorovaikutus urheilijan ja fysioterapeutin välillä onkin hyvin tärkeää, jotta urheilijalle löytyvät juuri hänelle parhaiten sopivat avut matkalla menestykseen.
Samanlaista kausittaisen lihashuollon näkökulmaa voi soveltaa myös “tavallisen” liikkujan lihashuollossa. Urheilu-urani aikana käytin runsaasti erilaisia lihashuoltopalveluja, kuten fysioterapiaa ja hierontaa. Ilman näitä palveluja olisin todennäköisesti ollut “telakalla” enemmän kuin tarpeeksi. Paljon opin kuitenkin kirjaimellisesti kantapään kautta ja työssäni fysioterapeuttina tavoitteeni onkin, ettei asiakkaani tekisivät samankaltaisia ylilyöntejä urheilun tai liikunnan parissa.
Fysioterapeutti Aaro Asikainen